Kevään lupauksia

Päätin muuten siivota muutaman vuoden vanhan kukkapenkkini kivireunuksen, koska ensinnäkin väleistä puski ruohoa, toisekseen reunus oli painahtanut hieman maahan ja kolmanneksi se vihoviimeinen viiruhelpi ei lakkaa muuten leviämistään muiden kukkien alueelle tai kivien väliin.

Samalla päätin hieman lisätä suurempia kiviä, jotta saisin lisää näyttävyyttä reunukseen. Kaukaa katsottuna ei reunus näytä kovinkaan pahalta mutta kesän tullen viiruhelpi tuntee jokapaikkaa. Siispä purin kivireunukset, rajasin viiruhelpin molemmat kasvupaikat muovisella reunusnauhalla, revin ylimääräiset juuristot jopa suodatinkankaan alta, lisäsin suojakangasta kaksinkertaisena ja ladoin kivet takaisin.

Siinä sitten korjatun penkin lopputulos. En omista kanttausrautaa mutta ajattelin hankkia sellaisen. Sillä tuo nurmikon reunus voisi olla helpompi pitää siistinä. Lisäsin vielä uutta multaa pintaa, josko nyt kesä voisi tulla. Kovin on vielä hiljaista tässäkin penkissä. Vain kurjenpolvi sinnittelee, viiruhelpi aloittelee leviämistää (paitsi, että nyt se on edes hieman vaikeampaa), päivänliljassa on jo reilut alut mutta kuunlijoissa vain ihan pikkiriikkiset tapit.

Samallapa kuvailin muualtakin kevään tapahtumia:

Tämä ihana pikkukirppu on mehikasvi, joka kelpuuttaa kasvupaikakseen minkä tahansa vaatimattoman kivenkolon, levinnyt luonnosta

Tämä herttainen kukka kuuluu kukintaansa aloittelevalle vuorenkilvelle

Tämän pensaan ovat linnut päättäneet istuttaa pihallemme. Ensin meinasin sen kiskoa ylös, myrkyllinenhän tuo on, mutta sitten päätin, että antaapa lintujenkin kasvattaa puutarhaansa.

Siellä kurkkii lehtien alla pikkukevätsydämen ensimmäinen kukkavana. Kovin ujosti kukka ensimmäisiä kukkiaan esittelee mutta eiköhän ajan kanssa niitä nostella jo näkyviinkin.

Tämä kohta koko kivikkopenkin peittävä häijyliini on ikivihreä tuoksukurjenpolvi. Tuoksu ei ole kovinkaan voimakas muutoin kuin lehtiä hämmentämällä.

Ai niin, päätinpä muuten ostaa uuden alppiruusun se raaskan tilalle, katsotaan kuinka tämän käy. Jos käy huonosti en enää ikinä, en ikinä osta alppiruusua pihaani. Tämän Cunningham's White- lajikkeen väitetään kasvavan noin 150-200 senttiseksi ja kestävän aina vyöhykkeelle 5. Saapa nähdä.

Tämä joka paikkaan tunkeva sankari on rönsyansikka, jota olen isoina turppaina vienyt vattupuskien juurelle. Siellähän nuo kasvavat rehevämpänä kuin penkissä. Tosin tämä kivien välissä kulkeva harhailija on karkulainen itse penkistä.

Tässä kasvaa Lidlistä ostetut kuunlijat odottaen virallista sijoituspaikkaansa. Vielä en sitä ole keksinyt mutta katsotaan kunhan saan kunnolla selvää noista penkeistä, että mitä sieltä oikein nousee ja mitä ei.

Ja tämä Herra tai Rouvako lie on se mainostamani pioni Green Halo. Tilasin juurakon siis netistä ja laitoin multaan väliaikaiseen astiaan kasvihuoneeseen reilu viikko sitten. Silloin ei juurakossa ollut oikein mitään elämää mutta nyt maanpinnalle tunkee jo 8 reipasta alkua. Hyvä Green Halo!!