Joko on kesä.....?

Aatella, eletään vielä toukokuun loppua mutta peruna on jo maassa ja tuomi kukkii täysillä. Luonto on herännyt henkiin ennätysnopeasti. Nyt en vaan tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Viime viikkoina olen lueskellut naamakirjan puutarharyhmässä valitteluja siitä kuinka talvi on kohdellut puutarhan kasveja kaltoin. Yhdellä sun toisella tuntuu olevan aukkoja penkeissään ja puutkin kärsineet jollain. Itse olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa; osa kasveista on kasvanut todella nopeasti, erityisesti kuunliljat tuntuvat olevan vauhdissa mutta osa kasveista ei ole saanut versojaan vielä maanpinnalle ja suurin mysteeri on viime syksyinen liljapenkkini, johon panostin paljon mutta yntään alkua ei vielä on näkyvillä :( Onko minunkin kasvejani talvi siis verottanut?????

Siinäpä kuvakavalkaadi tältä päivää. Tuomen kukkasia, särkyneitä sydämiä, vuorenkilpeä, omenapuun kohta avautuvia kukkasia, joita on muuten paljon, reipas pioni sekä kuunlija. Alimmaisena murheenkryyni eli liljapenkkini ilman ainoatakaan linjan alkua.

Jotta kaikki ei olisi niin synkkää, isäntä osti taloon uuden alppiruusun. Se viime vuotinen ei selvinnyt talvesta tai sitten minä tapoin sen lämpimällä kasteluvedellä keväällä. Joka tapauksessa nyt on tilalla uusi.

Ostipa isäntä äitienpäiväkukkasenkin, tosin hieman myöhässä mutta ajatushan se ratkaisee.

Ja sitten jo monta vuotta suunnittelemani operaatio: ostin jo vuosia, vuosia sitten, silloin kun ruusupensaskuumeeni oli valloillaan, ruusupensaan, joka on kai suomeksi Viljamin keltaruusu eli Rose Williams Double Yellow. Istutin sen paikkaan, jossa se ei ole kasvanut yhtään taimikoostaa. Se on sinnitellyt nippa nappa hengissä vuodesta toiseen, joten päätin antaa sille uuden mahdollisuuden ja kaivoin se entisestä paikastaan ja siirsin sen uuteen, mielestäni riittävän aurinkoiseen ja "vapaaseen" paikkaa, jossa sillä olisi tilaa kasvaa suureksi ja kauniiksi pensaaksi.

Tältä se reppana näyttää uudessa paikassaan juuri nyt. Toivon todella, että kyseessä oikeasti on Viljamin keltaruusu, eikä Juhannusruusun versot, joita niitäkin tuntuu löytyvän vähän sieltä täältä.

Tästä sen pitäisi kai näyttää ehkä ensi kesänä tai kesänä sen jälkeen......tai ehkä.....

Tänä keväänä ajattelin hieman säästää rahaa kesäkukkasten hankinnassa ja joka vuotisen kellokäynnökseni ( se on ollut ihan must) sijaan kylvin köynnöstorniin tulevaan ruukkuun ruusupapua ja samaa ruusupapua lysvin myös kahteen terassin reunustalle tulevaan astiaan. Toiseen reunaan kylvin jotain jo vuosia sitten päiväyksen ylittänyttä kesäkukkaa, katsotaan suostuvatko ne siemenet enää itämään mutta ruusupavut ovat jo hienosti kasvussa kasvihuoneen lämmössä. Kasvihuoneessa ovat myös kellarissa säilytetyt rehevät muratit, ruusu sekä viime kesänä työkaverilta saamani terassihortensia.

Ruusu ja muratti

Muratti

Terassihortensia ja jotain.....

Ruusupavut köynnöstorniin

Ruusupavut ja jotain.....terassin reunustalle.

Nyt taas odotellaan mitä tuleman pitää. Ensi viikolle on luvassa l'mmintä, olihan tänään jo 21 astetta lämmintä. Nyt loputkin kasvit herännevät henkiin, sitä ainakin toivon. Minulla onkin jo kolme uutta pionia odottamassa mahdollisten reikien varmistumista pionipenkissäni.......

Mansikkaa

Jokunen vuosi sitten totesin muutaman penkin mansikkamaani olevan uusittavissa ja tein päätöksen, että mansikanviljelijän urani saa päättyä. Mansikkamaa käännettiin ja kylvettiin nurmikoksi.
Nyt sitten tekisi mieli ilahduttaa pikkuista lapsenlasta tuoreilla ja myrkyttömillä herkuilla. Pikku-Kiiraa varten päätinkin kokeilla mansikan ruukkuviljelyä, onhan noita mansikka-amppeleita ollut jo vuosia myynnissä ja kai niistä jotain suuhunsakin saa.

Taaspa kuukkeloin ideani kanssa ja hoksasin, että eipä sen viljelyksen tarvitse kovinkaan hieno ja kallis olla. Siispä päätin kokeilla mansikkatornia. Noh, en ihan sellaisena versiona kuin moni sen tekee.

Näistä rakennustarpeista ajattelin koota tornini. Mansikantaimet ovat Jonsokkia, sen tiedän olevan hyvänmakuinen ja satoisa marja.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Mansikantaimia ostin reilusti, enkä yhtään osaa arvioida kuinka noin monen taimen symbioosi käytännössä toimii, loppuuko tila kesken....Jos loppuu, niin sitten vähennetään mutta olkoon nyt alkuun noin. Kukkakepin pujotin ruukuissa olevien reikien läpi aina alimmaisen ruukun pohjaan saakka. Keppi siksi, että torni pysyy paremmin pystyssä. Kaksi alimmaista ovat jo käytössä aiemmin olleita muoviruukkuja. Muovisia siksi, että saviruukut olisivat tehneet tornista hurjan painavan. Kaksi ylimmäistä ruukkua hankin tätä tarkoitusta varten ja ne ovat saviset. Sopivia muovisia ei vaan ollut tarjolla siinä kaupassa ja toisekseen nuo pienemmät ehkä kaipaavatkin painoa pysyäkseen paikoillaan. Upotin ruukkuja hieman alemman ruukun multaan. Kannan tornin aloittelemaan kasvuaan kasvihuoneen lämpöön. Katsotaan sitten kuinka kasvu lähtee käyntiin ja jännätään saadaanko marjoja. Sitä, kuinka häkkyrän talvetan, en vielä tiedä, Ehkä upotan ruukut yksitellen syksyllä perunamaahan. Saviruukku tosin saattaa haljeta pakkasessa.....joudunkohan tyhjentämään taimet ruukuista. No, sen näkee sitten syksyllä mutta yhden kesän juttua tästä en siis edes ajatellut.

Kevättä pukkaa ja kesää odotellaan.....

Viime kesä meni kesää odotellessa ja suht'koht kauniin kevään jälkeen peli oli sitten menetetty ja odottelu turhaa. Minua sieppasi hiivatisti koko sateinen ja kylmä muka-kesä. Mikään ei kasvanut kunnolla ja kukkaset lakastuivat ennätys nopsaan kylmässä ja sateisessa säässä. Toivottavasti moista muka-kesää ei ihan heti tarvitse kärsiä.

Nyt siis aloitellaan kirkkain ja odottavin mielin uutta puutarha kautta. Ensimmäisen kerran kannoin kellarissa säilötyt ruusut, muratit sun muut kasvihuoneeseen huhtikuun alkupuolla ja laitoin sinne lämminilmapuhaltimen pöhisemään. Nyt lämpö on öisin pysytellyt 6-7 asteen hujakoilla ja aurinkoisina päivinä lämpö nousee reilusti yli 20:een. Siirsin kellarissa olleet kaksi terassihortesiaa apukeittiön ikkunalle mutta kahden kuukauden jälkeenkään niissä ei ollut mitään elonmerkkiä. Nakkasin moiset raaskat suoraan roskiin. Pah!

Tänään oli kevään ensimmäinen puutarhahankintapäivä! Tarkoitus oli ostaa hieman uutta multaa kellarikasvateille sekä kanankakkaa kukkapenkkien lannoitteeksi. No, nekin tuli ostettua mutta mukaan tarttui myös terassihortesia tuhoutuneiden korvikkeeksi :) Hyvillä mielin vaihdoin sille kerralla riittävän suuren astian. Sitten hiippailin kastelemaan kasvihuoneasukkeja ja koin ahaa-elämyksen. Viime kesänä työkaveriltani kiitoslahjaksi saamani terassihortensia ilmoitti olevansa erittäin vahvasti hengissä ja pukkaa kovasti jo uutta vartta ja lehtiä. Olin totaalisesti unohtanut kyseisen hortensian olemassaolon. Luulin sen ruukun sisältävän vain petuniaa mutta hortensiahan se sieltä kasvaa. Nyt ole tuplailoinen, minulla on ihan uusi hortensia ja viime kesäinen kasvaa kohisten.

Tämän kevään uusi hankinta-terassihortensia nro2

Pihan siistimisrapsuttelun sain tehtyä loppuun eilen ja nyt pihamaa ja kukkapenkit on siivottu uuteen kesään. Tänä keväänä ensimmäisen kerran elämässäni päätin ettei kukkapenkkien tarvitse olla niin siistejä. Aiemmin olen kerännyt joka ikisen lehden ja lehti-imurilla imuroinutkin......Nyt saa olla sotkuisempi. Tosin imuroin kivireunukset vielä jahka ehdin. Ne ovat niin törttöisen näköiset, jos lehtiä on paljon kivien välissä. 

Tein kameran kanssa inventaariota siitä, miltä kasvun ihme näyttää juuri tänään eli toukokuun 2. päivä. Ettei pääse unohtumaan, niin pitää laittaa oikein muistiin; tänään on ollut oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Lämmintä noin 13 astetta, auringossa toki enemmän. Ihan kevään lämpimin päivä tänään ei ole, se oli viime viikolla mutta oikein kelpo ja kaunis päivä.

Pihan keskellä olevan kukkapenkin yleisilme on vielä kovin karu; tuoksukurjenpolvi aloittelee kasvuaan (ylin  kuva), ja pikkusärkynytsydän tunkee ensimmäisiä alkujaan kohti aurinkoa. Muuten on vielä hiljaista.

Siinä olisi pioni mutta pionin kauniin punaisia alkuja ei puskasta näy. Kyseisen pionin, jonka kukkimista muuten odottelin 5 vuotta, juuressa tykkää asustella kieloja, enkä ole hennonut niitä poiskaan repiä. Kuvassa näkyvät alut ovat siis kieloja.

Tämä mielenkiintoinen tapaus on jotain mitä en äkkiseltään tunnista, Lienen istuttanut jotain salaa itseltänikin., katsotaan mitä siitä tulee isona :)

Päivänlinja on se, joka ottaa aina varaslähdön kevääseen. Joskus se tunkee itsensä jopa läpi lumen ja jään, tällä kertaa ehdin kuitenkin poistaa (pari viikkoa sitten) viime kesän lehdet ennen kuin turmelin samalla uudet kasvut, josku nimittäin käy niinkin.

Tässä noiden edellä mainittujen kielojen ja päivänliljojen koko koti. Havut aloittelevat myös uutta kasvua ja penkin päässä oleva vuorenkilpikin nostaa lehtiä parempaan ryhtiin. Täytyypä muuten muistaakin laittaa niille hieman lisää multaa.

Etupihan kukkapenkin röyhytatar on myös innoissaan keväästä. Kyseistä kasvia parjataan lähes haittakasvina sen omituisen tuoksunsa vuoksi, Minusta kasvi on oikein kaunis, eikä tuoksukaan haittaa. Minun pehkoni, joita penkissä on muistaakseni viisi rinnakkain, aloittelevat vasta kolmatta kesäänsä, ovat siis kovin taaperoita vielä.

Näistä pikku veijareista olen kovin iloinen, ainakin kaksi pionia on edelleen hengissä!!!! Viime kesänä näytti siltä, että useampi olisi kuollut, niitä on penkissä muistaakseni peräti 12.

Tässäpä pionien ja tatarten koti koko "komeudessaan". Yksi havuista on kuollut talven aikaa ja suikeroalpikin näyttää kovin kärsineeltä (tuo ruskea "matto"). Kuunliljoista ei tietenkään ole vielä mitään hajua, nehän aloittavat kasvunsa paljon myöhemmin keväällä tai sanoisiko jopa alkukesästä.

Tämä kaveri lienee,,,,,,hmmmm.....antaapa kasvaa vielä

Tämän kukkapenkin tuoksukurjenpolvi on kasvussaan paljon pidemmällä kuin toisen penkin kaimansa, johtunee siitä, että tämä penkki selvisi lumivaipastaa aikaisemmin.

Viime kesänä jouduin uusimaan alppiruusuni ja pahasti näyttää tällä hetkellä, että tämäkin on menetetty tapaus ja joo...olen kastellut lämpimällä vedellä jo useamman kerran. Eihän tuo vielä kokonaan kuollut ole vaikka nuupottaakin, katsotaan josko kaikki toivo ei ole vielä menetetty.

Näistä palleroista olen iloinen, Vaikka Nero tykkääkin liritellä iltapisunsa näiden juureen, ei ruskeaa kasvustoa ole lainkaan näkyvissä. Jippii!! Juuressa kasva rönsyansikka sitä vastoin on kovin kärsineen oloista. Katsotaan tuleeko siitä vielä eläjää. Penkissä on myös 8 kuunlinjaa, joista ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ole näkyvissä kuin edellisen kesän kukkavarret ja niitä en viitsinyt edes kuvailla.

Täällä liljat nostelevat päätään

Myskimalva on tainnut levitä jo paikkoihin, jonne se ei saisi....joutuukohan kitkemään.....

Tämä taitaa olla purppurapikkusudäntä.....

Toinen omenapuista kasvaa kohisten, toinen, myöhemmin istutettu kituuttaa vielä. Isompi puista antoi viime kesänä jo ihan nautinnollisen sadon. Taisin tosin syödä ne kaikki suoraan puusta mutta olivatkin käsittämättömän hyvän makuisia.

Lupaus tämän kesän omenoista, ehkä??

Villinä ja vapaana kasvavat maksaruohot, joiden lajikkeita en tiedä mutta ihan ne itsekseen tontilla siellä täällä kasvavat. Minusta ne sopivat oikein hyvin grillikodan kivi-sorareunukseen. Ja varsinkin pieninä ovat vielä nättejäkin.

Luonnon oma kate grillikodan sorareunukseen. Passaa minulle oikein hyvin.

Olen onnellinen, että viime kesänä lahjaksi saamani morsionruusu ei ole suuttunut talven aikana, En olisi uskaltanut kertoa serkkupojalle hänen rakkaan kasvattinsa tuhosta. Hyvä näin. Kovin pienihän tuo reppana on mutta nyt varmaan jo hyvin juurtunut ja pääsee tänä kesänä paremmin kasvun vauhtiin. Viime kesänä jaksoi tehdä jo yhden kukan, tänä kesänä uskallan toivoa jo kahta.

Tämä lintujen tontillemme istuttama pensas lienee terttuselja, mistä kaukaa lie siemen kulkenut mutta siihen se on jymähtänyt ja kasvanut ihan itsekseen. Ensin halusin nähdä mikä kasvista tulee ja sitten se kasvoi niin isoksi, että en enää raaskinut hävittää. Antaa siis puskan kasvaa. Täytyy vaan varoa, että pikkuapulainen ei tunge marjoja suuhunsa. Toisella puolella grillikodan ovea kasvaa punakoiso, jonka linnut ovat myös istuttaneet, senkin marjat ovat myrkylliset, joten pikkupuutarhurin ensimmäinen oppitunti koskee mymmelin puutarhan kasvien koskemattomuutta.

Ihanaa, kevät on siis tullut ja kesää kohti mennään. Tämä vuodenaika on minulle se kaikkein mieluisin ja nautinnollisin. On ihanaa jälleen kerran katsella luonnon ihmettä, sen heräämistä uuteen kesään. Tuomikin avaa kohta lehtensä.....