Nyt sitten tekisi mieli ilahduttaa pikkuista lapsenlasta tuoreilla ja myrkyttömillä herkuilla. Pikku-Kiiraa varten päätinkin kokeilla mansikan ruukkuviljelyä, onhan noita mansikka-amppeleita ollut jo vuosia myynnissä ja kai niistä jotain suuhunsakin saa.
Taaspa kuukkeloin ideani kanssa ja hoksasin, että eipä sen viljelyksen tarvitse kovinkaan hieno ja kallis olla. Siispä päätin kokeilla mansikkatornia. Noh, en ihan sellaisena versiona kuin moni sen tekee.
Näistä rakennustarpeista ajattelin koota tornini. Mansikantaimet ovat Jonsokkia, sen tiedän olevan hyvänmakuinen ja satoisa marja.
Ja tällainen siitä sitten tuli. Mansikantaimia ostin reilusti, enkä yhtään osaa arvioida kuinka noin monen taimen symbioosi käytännössä toimii, loppuuko tila kesken....Jos loppuu, niin sitten vähennetään mutta olkoon nyt alkuun noin. Kukkakepin pujotin ruukuissa olevien reikien läpi aina alimmaisen ruukun pohjaan saakka. Keppi siksi, että torni pysyy paremmin pystyssä. Kaksi alimmaista ovat jo käytössä aiemmin olleita muoviruukkuja. Muovisia siksi, että saviruukut olisivat tehneet tornista hurjan painavan. Kaksi ylimmäistä ruukkua hankin tätä tarkoitusta varten ja ne ovat saviset. Sopivia muovisia ei vaan ollut tarjolla siinä kaupassa ja toisekseen nuo pienemmät ehkä kaipaavatkin painoa pysyäkseen paikoillaan. Upotin ruukkuja hieman alemman ruukun multaan. Kannan tornin aloittelemaan kasvuaan kasvihuoneen lämpöön. Katsotaan sitten kuinka kasvu lähtee käyntiin ja jännätään saadaanko marjoja. Sitä, kuinka häkkyrän talvetan, en vielä tiedä, Ehkä upotan ruukut yksitellen syksyllä perunamaahan. Saviruukku tosin saattaa haljeta pakkasessa.....joudunkohan tyhjentämään taimet ruukuista. No, sen näkee sitten syksyllä mutta yhden kesän juttua tästä en siis edes ajatellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti