Tänä keväänä kuitenkin sain tarpeekseni etupihamme surkeasta näkymästä ja päätin isännän voivotteluista huolimatta hieman ehostaa sitäkin puolta. Nämä takapihan kivikukkapenkit ovat minulle rakkaita mutta etupihalle halusin jo ihan ohikulkijoiden kiusaksi jotain tollisteltavaa ja ihmeteltävää. Aikani netissä surffailtuani päädyin jälleen kerran naamakirjan Puutarha ja Piha - ryhmään, jossa muuten, by the way, on erittäin asiantuntevia, avuliaita ja mahtavia tyyppejä sekä erittäin kauniita pihoja. Siellä törmäsin ideaan, johon oli sitten aivan pakko tarttua. Kuva oli jostain englantilaisesta puutarhasta, jossa kohopenkin reunus oli tehty metalliverkkoon laitetuista kivistä. Tätä puutarhuria ei haasteet haittaa silloin kuin multasormea syyhyttää, niinpä ensin tarkka suunnitelma ja sitten rautakauppaan.
Tältä etupiha näytti ennen urakkaa. Kitukasvuinen Kempeleen ruusupensas oli alunperin menossa roskiin mutta sitten säälin sitä reppanaa. Eihän se pehkon vika ole jos hoito puuttuu ja paikkakin on aneeminen.
Ruusu sai siis uuden kodin juuri tuhoamaltani vanhalta mansikkamaalta. Mansikkamaa sai häipyä siksi, että se olisi pitänyt laittaa kokonaan uusiksi ja melko suuritöinenkin oli jatkuvine kitkemisineen. Toki helpompihoitoisenkin olisi voinut tehdä. Anyway, käyn hakemassa mansikkani äidin pellosta! Sinne siirtyi siis tämä pehko mutta eipä jounut ruusupuskien taivaaseen.
Ruusupensaan alkuja oli enemmän kuin tuo yksi ja ne olivat juhannusruusun alkuja. Juuret olivat melkoisen mahtavat. Lisäksi Pihlaja-angervo oli vallannut nurmen. Juurien kaivamiseen menikin sitten useampi päivä. Sattumalta juuri tuohon aikaan jokin ihmeellinen keväinen lämpöaalto oli vallannut koko Suomen ja hiki virtasi solkenaan. Vaikka kuvassa penkki näyttää suhteellisen pieneltä, on sillä kokoa melkoisesti. Se on lähes viisi metriä leveä ja kolmisen metriä toiseen suuntaan leveimmältä kohti. Penkkiä en uskaltanut rakentaa seinään kiinni, jotta kivijalka ei vaurioidu kosteuden ym. vuoksi. Siispä jouduin tekemään seinän viereenkin reunuksen. Hieman laiskotti ja tein takareunuksen lekasoraharkoista. Verkkoaidan tuet tehtiin yhteenliitetyistä kestopuutolpista, jotka upotin maahan noin 10 senttiä. Sitten verkot molemmin puolin tolppia ja nekin upotin noin 10 senttiä. Tolppien väliin jäävälle maakaistaleelle kolminkertainen suojakangas. Jotta multa ei pääse valumaan verkon sisään ladottavien kivien väleihin, laitoin sisäpuolelle eli kukkapenkin puolelle suojaksi reunusnauhaa ylhäältä alas saakka ja upotinpa senkin vielä maahan muutaman sentin verran. Sitten ei muuta kuin penkki täyteen multaa.
Sepäs olikin sitten melkoinen urakka. Piheys iski tässä operaation vaiheessa. Ostomultaa olisi pitänyt kärrätä joko kuorma-autolla tai kymmeniä säkkejä. Olin jo ostanut parisen kymmentä säkkiä multaa mutta näytti heti alkuunsa ettei se tule riittämään sinne päinkään. Lisäksi haaveilemani pionit kaipaavat hiekkaisempaa multaa kuin mitä ostomulta tuppaapi olemaan. Niinpä pyysin isäntää ottamaan hieman hiekkaisempaa multaa perunamaastamme. Olihan perunansiemenet vielä tuossa vaiheessa kevättä kasvamassa ituja varastossa. Perunamaalta kuskattiinkin melkoisen monta kottikärryllistä. Koskapa fiksuna puutarhurina olin tehnyt vimpan päälle olevan suunnitelman penkistä kasveineen kaikkineen, oli helppo laittaa tuo hiekkaisampi pionimulta juuri oikeaan kohtaan.
Kun sitten vihdoin ja viimein penkkini oli täynnä multaa, oli aika siirtyä kivien metsästysoperaatioon. Noh, saisihan noita ostamallakin hienoja pyöreitä tasalaatuisia kiviä mutta onhan nuita myös luonto pullollaan. Päätimme hakea kivet itse soramontulta, jolla tiesimme olevan oikein hienoja kiviä. Sitä operaatiota kesti sitten pari iltaa mutta loppujen lopuksi sekin urakka saatiin tehtyä. Kun jälkeen päin laskeskelin kivimäärää, olin yllättynyt, että saimme mahtumaan aitaan vain noin kuution verran kiviä.
Kun aitakin valmistui, oli edessä se palkitsevin ja hauskin operaatio eli kasvien hankkiminen ja istuttaminen. Tai oikeammin kasvit olivat kyllä joutuneet odottamaan uutta kotiaan jo tovin. Enhän minä into piukeana millään malttanut jättää kasvien ostamista penkin valmistumiseen, vaan ostin ne valmiiksi jo viikkoa aikaisemmin. Ajatella, nehän voivat vaikka loppua ennen kuin penkkini valmistuu......
Siinä se sitten on valmiina....tai ainakin melkein.... kivimuurin etureunasta puuttuu tässä vaiheessa vielä koristekivireunus, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ruohonleikkaus mahdollisimman läheltä muuria ja vähentää käsin kitkemistä. Ah, se laiskuus, se laiskuus.....tai kyllä se tässä tilanteessa on jo viisautta. Lisäksi tuolta takareunasta puuttuu vielä osa kivistä. Penkkini sisältää viisi kaitaröyhytatarta (joo, tiedän, että se haiseen kissan pissalle mutta mitä sitten), 5 Maxima Festiva- pionia (sellainen valkoinen, jossa punaisia raitoja), 6 Bowl of Beauty- pionia (sellainen....ihana!). Sitten siinä on kolme tuiviota (ja joo tiedän se leviää aivan mahdottomasti ajan myötä mutta tilanne katsotaan sitten aikanaan), kuusi kuunlinjaa, joita rakastan ja 5 suikeroalpia. Lisäksi kylvin tuohon reunaan krassia, jotta ainakin tänä kesänä edes joku kukkisi penkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti