Kukkaa pukkaa

Tämä aamu alkoi aamukahvilla ja hipelöinnillä. Hipelöinti tällä kertaa kohdistui perennakirjaan ja uusimpaan Viherpeukaloiden lehteen, jonka isäntä yritti jo katalookin saapumispäivänä piilottaa mainospostin sekaan paperinkeräyspinoon. Ei onnistunut vaikka joskus soisin, että joku saisi näin keväällä moiset kuvastot piilotellakin. Joka kesä lupaan pyhästi itselleni ja miehelleni, että se oli nyt sitten viimeinen kukkapenkki pihaamme ja joka kevät yhtä tasaisen varmasti löydän jostain sopivan aukon uudelle kukkapenkille tai ainakin pikku-pikku pensaalle.

Aamukahvia hörppiessäni olin aivan varma, että tällä kertaa selviän ilman jälkiseurauksia ja jatkoin hypistelyä. Kaivoin lisähypisteltäväksi edellisiltä kesiltä säilöön jääneiden siemenpussien lajitelman. Ajattelin samalla pohdiskella löytyisikö jostain sopivaa jämämaata siemenille. Viime kesänä sain jo hävitettyä melko monta pussillista mutta jäljellekin oli melko ruhtinaallinen valikoima. Sain lopulta kahvini juotua, kirjat ja kuvastot takaisin kiinni ja suunnistin töihin tyytyväisenä itseeni, koska en ollut sortunut täyttelemään tilauskaavakkeita tai piirtelemään värikynilläni uutta pihasuunnitelmaa. Monen monta tuntia meni töissäkin ilman ajatustakaan keväisiin puutarhatöihin. Muutaman excelin ja sähköpostin jälkeen ajatukset kuitenkin ihan vaivihkaa ajatuivat ensin ulkona näkyvään harmaaseen kevätpäivään, siitä eteenpäin jo vihreänä loistavaa puolukkavarvikkoon kunnes lopulta huomaisin miettiväni kuinka pian pääsisin upottamaan kynteni kukkapenkkieni multaan. Siitä olikin sitten melkoisen lyhyt matka Viherpeukaloiden verkkokauppaan..... No, olihan työpäivä jo kahvitauossa. voisin siis aivan hyvin hörppäillä kaffeni työpöydän ääressä verkkokaupassa surffaillen. Mitä pahaa siinä on jos ihan vähän vilkaisee ja ihan vaan sivusilmällä, nopeasti, ihan nopeasti vaan. Eihän kahvikupin juomiseen kauaa aikaa kulu, sitten takaisin työhommiin.

Joopa joo, ei mene kahvin juontiin kauaa aikaa mutta nopeaa on verkkoshoppailukin. Lopulta sain itseni kiinni, kun olin jo hyväksymässä tilausta. Ostoskori pullotti täynnään, niin mitä??? Liljan sipuleita! Myönnettäköön, että olin jo kahtena keväänä taistellut itseni kanssa tilatako aivan ihania puuliljoja vai ei. Kaksi kertaa olen itseni voittanut mutta triplavoittoa ei tullut. Ostoskorissani oli kahta eri sorttista puuliljaa: Montego Bay:ta ja Altaria. Eikä siinä kaikki, mukaan oli tarttunut ruusulilja Belonicaa ja Oriental-lilja Love Story:a. Eikä siinäkään vielä kaikki: riittävän isosta tilauksesta sain valita tilaajalahjoja kaksin kappalein, eikä ole vaikea arvata, että valintani olivat yksi ylimääräinen pussi Belonicaa ja Oriental- lilja Graciaa. Laskeskelin sipuleita olevan yhteensä peräti 67 kpl!!!!! Ihan pieneen länttiin ei tuota määrää sipuleita survota, oi voi!

Vasemmalla ylhäällä Montego Bay, keskellä ja oikealla ylhäällä Altari. Vasemmalla alhaalla ruusulilja Belonica, oikealla Love story ja vaaleanpunainen keskellä on lahjalilja Gracia. 

Sillä sipuli! Nyt odotellaan pakettia postista ja aletaan sitten kaivamaan niille monttua. Toivon todella, että nuo puuliljat ovat luonnossa, ja jopa näin pohjoisessa, esitteiden kuvien mukaisia. Jossain mainittiin, että yksi puuliljan varsi voi tehdä jopa 30 kukkaa yhtäaikaa ja siltikin varsin on niin tukeva, että pysyy pystyssä ilman tukea vaikka voikin kasvaa jopa 150 senttiseksi. Saas nähdä kuinka muijan käy mutta isännälle en uskalla ostoksistani puhua vielä mitään. Ehkä onnistun tekemään operaatio "liljapenkin" salassa.......