Puutarhan asukkeja

Jokainen itseään kunnioittava puutarha tarvitsee kasvien lisäksi myös muuta elämää. Meidän lähiötalossa vilskettä riittää. Vaikka asumme tosiaankin omakotitalolähiössä, rauhallisessa sellaisessa kylläkin, on pihallaltamme vuosien saatossa bongailtu vaikka minkä sortin elävää ja puhutaan nyt tällä kertaa vain eläimistä. Hirvikin juoksi pihamme poikki vuosia sitten. Se oli aikaa ennen koiruutamme, jonka vuoksi sittemmin aitasimme tontin. Rusakko on taas asustellut nurkkijuurissa koko talven ja kelpaahan tuon olla, kun ruokimme heinällä välttääksemme omenapuuvahingot. Oravayhteisömme on niin monilukuinen, että pihallamme hämmentää vähintäänkin yksi pankkimainos koko ajan, yleensä heitä on useampi kerralla. Isännän polttopuuksi varaama kuormalava taitaa pikkuhiljaa siirtyä pesärakennustarvikkeina kokonaan muualle, sen verta ahkerasti kaverit ovat sen kimpussa viime päivinä viihtyneet.

Tipusista puhumattakaan. Koko talven olemme saaneet ihailla ruokintapaikoilla kaikenkirjavista sirkuttajista. Lajikkeita en enemmän ala arvailemaan, en ole ornitologi, vai mitä ne sen alan tyypit ovatkaan mutta punatulkkuja, talitinttejä ja olisiko vaikka jokin varpuslahko, kun isoissa ryhmissä liikkuvat. On ollut tilhejä, taviokuurnia ja pari tikkaa. Nyt sitten viikko sitten joka kesäinen ihanuus alkoi; pulupariskunta palasi talvilomaltaan kotiin, voi sitä sonnan määrää taas. Parina päivänä on lintujoukkoa rikastuttanut myös fasaaninaaras, joka ilmeisimmin yrittää lihottaa itseään talven jäljiltä sulhasille kelpaavampaan muotoon. 

Talvi alkaa kuitenkin olla jo niin hyvin takana päin ja kevät sen verran pitkällä, että nyt odottelemme kunniavieraiden saapumista. Jo monen monta kesää pihaamme rikastuttaneet ja hoitaneet piikikkäät asukkimme heräilevät kohta talviuniltaan ja sekös minua jännittää. Isäni rakensi toissa kesänä siiliystävillemme pari mökkiä pihan perille laitettaviksi talviasunnoiksi. Edellisenä talvena toisessa mökissä oli jo asukki mutta täksi talveksi taisimme saada asukin jo toiseenkin mökkiin. En ole uskaltanut vielä käydä kurkkimassa mökkeihin etten vain herättäisi kavereita liian aikaisin mutta ellei liikettä ala pian näkymään, menen kyllä vierailulle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. 

Hienot mäkit heillä kuitenkin on, omat sisäänkäynnit eteisineen ja kaikki.

Ja tässä kuvia ystävistämme: 

Tällaista hervotonta menoa meidän pihalla harrastettiin viime keväänä. 

Vain sekunti tuon edellisen otoksen jälkeen kaveri lähti kiitämään hurjaa vauhtia, luulen, että jotain pisti arkaan paikkaa. Pari kierrosta viilentelyä ja voihkinaa, sitten sama peli jatkui ja sitä muuten kesti melkoisen monta tuntia.

Parhaimmillaan näitä lupukoita on ollut pihallamme 9 kpl yhtä aikaa. Koiramme on muuten näiden otuksien kaveri. 

Toivotaan, että ystävämme olisivat selvinneet talvesta ja, että saataisiin uusia pikku siilejä :)