Viime kesän muistoja vielä kerran

Mikähän se pienen ihmisen päässä niin heittää näin keväällä, että jokainen pienikin auringonsäde saa peukalonhangan niin vimmattuun kutinaan. Saisi minun puolestani sadella ihan rauhassa vaikka sammakoita sinne toukokuulle saakka, jolloin oletettavasti pääsee näilläkin kairoilla pihahommien kimppuun. Meinaa ihan kevyesti sapettaa, kun katselee tuolla naamakirjan puutarhapalstalla etelän immeisten kuvia ja kommentteja puutarhatöiden etenemisestä. Meikällä on vieläkin kinoksissa lunta ja isäntä pahkurainen on vielä kolaillut talven aikaan suurimmat kinokset kukkapenkkien päälle :( Murrrr....

No, kyllä se kesä sieltä tulee ja pääasia, että ne sammakkosateet loppuvat ennen sitä. Sitä päivää odotellessa viihdytän itseäni vielä hetken edellisten kesien muistoilla ja kuvilla. Onpahan kirkkaana mielessä mitä mistäkin penkistä pitäisi jossain vaiheessa odotella nousevaksi. 

Takimmaisena alppiruusu, joka näytti viime syksynä melkoisen kehnolta. Otanpa heti keväällä kasvin tehokäsittelyyn. Tosin jo nyt näyttää olevan oikein terhakkaat uudet kasvustot aluillaan mutta ehkäpä korjausleikkaus olisi ajankohtainen. Alppiruusun edessä taitaa olla Myskimalvaa ja Ansikkaa, joista jälkimmäinen on varsinainen rikkaruoho mutta penkissä pysyessään tosi vehreän ja hauskan näköinen maanpeittoperenna. On muuten aika herkkä kuivahtamaan mutta jos lehdet alkavat lerpottaa, kunnon kastelu saa sen virkistymään heti. Isojen kivien tällä puolella on Tuoksukurjenpolvea ja valkoista Karpaattien kelloa. Etualalla vielä kovin pieninä Kuunliljaa ja taustalla muistini mukaan Sormivaleangervo. 

 

Äskeisen penkin vieressä on toinen samanmoinen :) Kuunliljaa lisää, samoin Rönsyansikkaa. Mukana muutama Tuivio. Nuo Tuiviot ovat jostain kumman syystä Nero- koirulille mieluisia pissapuita vaikka olenkin koettanut selittää, että mamman kukkapenkkeihin ei sitten pissailla, eikä varsinkaan Tuivioitten päälle, jotka palavat pissan voimasta herkästi. Niinpä sitten tuo takimmainen ja suurin kaikista kuolahti syksyllä. Istutin siihen jo syksyllä yhden jätti Sinikuunliljan, katsotaan lähteekö kasvamaan vai kuolahtaako pissaan sekin reppana.

Seuraavaksi taidankin alkaa pohtimaan mimmoisia kesäkukkasia purtiloihin ja purnukoihin istutellaan tulevana kesänä vai tarvitaanko mitään, kun laitoin suurimman osan viime kesäisistä kellariin säilöön. Nostin muuten runkoruusut ja ruusut vasta eilen olohuoneeseen kellarista. Mukana siis melkoinen joukko muita kukkaisia ja kymmeniä muratteja, jotka muuten nauttivat kellarin viileydestä talven aikana. Yksi murateista on jo ainakin kuusi vuotta vanha ja viettänyt kaikki talvensa kellarissa. Yksi murateista, jonka jo meinasin syksyllä nakata menemään oli innostunut kasvamaan oikein hurjasti ja lehdet kiilsivät oikein komeasti kellarinkin jäljiltä. Taidanpa huomenna nappailla muutaman kuvan kellariasukeista, jotka pääsivät nauttimaan kevätsäästä, vaikkakin vain olohuoneen lämmössä toistaiseksi.